MAJLUND, POSTIMERKKI-VÄÄRENTÄJÄ

Majlundin väärenteet postin vahingoksi käsitellään yksityiskohtaisesti Kustaa Lakasen kirjasessa (Tampereen filatelistiseuran julkaisu no. 4, 1943) sekä Öhmannin suppeassa artikkelissa (saksaksi), joka on myös internetissä, eikä tietoja itse väärenteista siksi toisteta tässä. (Lakanen on jyrkästi eri mieltä Öhmannin kanssa tyyppien numeroinnista; yllä Lakasen tyypit, postimerkkiväärenne I ja väärenne II.) Mainittakoon, että kysymyksessä oli vuoden 1901 kotkamallin 20 penniä sininen (Norma 70, LaPe 58) ja että postiväärenne paljastui elokuussa 1904.

Väärenteet ovat miltei kaikki käyttämättömiä. Niiden karkea hammaste 11½ (aito noin 14) on jo hyvä ja nopea tunniste; muutoin tyyppi II:n piirros on melko taitavaa käsityötä. (Tilapäisjulkaisusta on myös olemassa aidon 20 pennin merkin (Norma 64, LaPe 52) makulatuuria, jota on hammastettu 11½, mutta nämä postiväärenteet ovat käytettyjä.) Tämän sivuni tarkoitus on esittää muutamia asiakirjalöytöjä kansallisarkistossa ja kansalliskirjastossa sekä Tampereen kaupunginarkistossa (oikeudenkäyntipöytäkirjat) koskien E. A. Majlundin elinkeinotoimintaa ja elämää.

Suomen kuuluisin postimerkkien väärentäjä, EFRAIM ALEKSANDER MAJLUND (vuodesta 1906 TOUKOLEHTO [Aamulehti 112B 12.5.1906]), syntyi 8.10.1871 tamperelaisen kauppiaan (Efraim Majlund k. 1908) vanhimpana jälkeläisenä. 1896 hän meni naimisiin ja tuli seuraavana vuonna isäksi. Tampereella hän sittemmin rakensi taloja ja johti tiilitehdasta. 1928 tehtailija Toukolehto muutti Lempäälään, missä hän oli ostanut Kuljun kartanon toimien nyt turkistarhaajana. Hän kuoli kunnioitettuna miehenä 17.7.1935. Kuva ↓.

30.7.1896 hän jätti kaupparekisteriin kaksi ilmoitusta yksityisistä toiminimistä:
No. 439 E. A. Majlund, joka harjoitti kirjansitomoliikettä, sekä
No. 816 Majlund, joka harjoitti leipomoliikettä.
Liikkeet on ehkä perustettu jo aikaisemmin, sillä kaupparekisteri aloitti vasta 1.7.1896. Muita kuin perusilmoituksia ei tehty rekisteriin, ja molemmat firmat poistettiin viran puolesta 31.10.1980 toimimattomina (KRL §24).
Syksyllä 1901 "E. A. Majlund & Kumpp." -niminen kustannusyhtiö mainostaa kirjallisuutta kiertokouluja varten. (Ei kaupparekisterissä.)

Lehdistä ja oikeuden pöytäkirjoista ilmenee, että Majlund oli tehnyt konkurssin 1901 (kiinteistövelkojen vuoksi) ja suoritti sen jälkeen kirjansitojatyötään vaimonsa nimissä. Jenny Amanda M. (s. 1877) teki yritystoiminnastaan vain perusilmoituksen 1903:
No. 15.117 J. A. Majlund. (Poistettu toimimattomana 31.7.1981.)
13.8.1904 vaikeassa rahapulassa (perheessä viisi lasta) ollutta E. A. Majlundia oli pidätetty rahavarkaudesta, joten väärenteet (jotka oli annettu heille aikaisemmin) kauppasivat kirja- ja paperikauppiaalle hänen veljensä Uno Emil (s. 1874) Toivo Arvid Sexmanin avustamana. Pöytäkirjoista ei, merkillistä kyllä, ilmene miten he jäivät kiinni.

Ilmeisesti EAM:n leipomo oli ollut sinänsä menestyvä ja hyvämaineinen, sillä omistajan konkurssin jälkeen liiketoimintaa jatkoivat uudet omistajat 11.10.1901 rekisteröidyn uuden toiminimen alla:
No. 13.193 Majlundin Leipurin ja Kondiittoriliikkeen jälk.
Tämä firma merkittiin lakanneeksi 25.2.1909.
Vielä yksi M-yritys on merkitty kaupparekisteriin 1896:
No. 1.474 Majlund & Lyytisen Kirjapaino
Em. avoimesta yhtiöstäkään ei ole kuin perusilmoitus ja tämäkin firma on poistettu samalla tavalla kuin kaksi ensimmäistä. Se lienee kuitenkin jatkunut Tampereen Sanomain Oy:n (lisää) osana.

Majlund & Lyytinen ei kuitenkaan ollut se paino, joka valmisti väärenteet, olihan toinen yhtiömies mennyt konkurssiin jo 1901. Pöytäkirjoissa mainitaan, että EAM oli 1904 kivipainaja August Grönroosin ja kaivertaja Julius Syrénin opastamana harjoitellut postimerkin piirtämistä kiveen ja vedostamista. Syrénilla oli vuodesta 1908 lähtien oma firma no. 21.509 Julius Syren & Co omistaja Julius Syren, joka 1920 muutettiin osakeyhtiöksi, Julius Syren & C:o Osakeyhtiö (uusi no., 41.995).

Majlundilla oli ollut aikomus perustaa kivipaino Grönroosin kanssa, mutta ostikin vaimonsa nimiin Ruotsista kivipainopuristimen etikettien painamista varten. Se saapui toukokuun puolessavälissä. Sillä väärenteet sitten valmistettiin, mutta siis vaimon kirjansitomossa, joka heinäkuussa 1904 sai oikeudet harjoittaa myös kivipainotoimintaa. Saman kuukauden aikana postimerkit valmistuivat. Vaimo itse oli viettänyt koko kesän maalla lastensa kanssa.

Majlund selitti väärenteet harjoitelmiksi, joita hänen piti polttaa, mutta jotka annettiinkin veljen haltuun. Tampereen raastuvassa jo 20.8.1904 alkaneen (II os. §331) oikeudenkäynnin 10.9. annetussa päätöksessä (II os. §433) E.A.M. tuomittiin rikoksistaan kahdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen, mikä tänä päivänä tuntuu varsin ankaralta. Muut syytetyt vapautettiin. Postimerkit (yhteensä 5 720 kpl) ja kiven piti syyttäjän toimesta hävittää. Suuri osa väärenteistä tuli kuitenkin jossain vaiheessa poliisilta filateelisille markkinoille. Myytyjen 15 merkin arvon Majlundin oli korvattava postille. Lakasen selostus tapahtumista perustuu oikeuden em. pöytäkirjoihin. Ajan sanomalehdissä oli myös paljon kirjoittelua asiasta.

22.4.1920 E. A. Toukolehto tuli yhtiömieheksi 30.9.1924 lakanneeseen
No. 37.628 Uusi Kämärin tiilitehdas -yhtiöön (Arvi Kämäri aloitti 1911) Tampereella,
mikä liike siirtyi kokonaan isännöitsijä Toukolehdolle nimellä
No. 51.429 E. A. Toukolehdon Tiilitehdas, per. 26.8.1924. 1929 tehdas (Kalevanrinteen kaupunginosassa) myytiin. Myöhemmin se tunnettiin Tampereen Tiilitehdas -nimellä. Lähellä oli ravirata ja E.A.M. oli jo 1890-luvulta lähtien harrastanut hevosia.
No. 46.297 Asunto-Oy Rautatienkatu 4, Tampere. Toukolehto on hallituksen jäsenenä allekirjoittanut tämän v. 1922 perustetun yhtiön osakekirjan.
 

Salli, sekä muita artikkeleita väärenteistä.   HFF.  Väärennettyjä suom. leimoja,  saksalaisia,  maailma.  Suomalaisia aitouttajia.   Yhteystiedot.
Tämän sivun osoite: www.filatelia.fi/forgeries/majlund.html