Copyright © G. KOCK 2008–2025

LEIMAMERKIT OSAKEKIRJOISSA
Revenue stamps for share issues

Sivun mobiiliversioon

Vuosina 1916–1966 (1.5.)  piti Suomessa maksaa leimaveroa osakepääomasta yhtiötä perustettaessa sekä osakepääomaa korottaessa. Veron suoritus (leimamerkkien ostokuitti oli liitettävä kaupparekisteri-ilmoitukseen 1930 alkaen) oli edellytys yhtiön perustamisen tai osakepääoman korotuksen merkitsemiselle kaupparekisterissä. Yhtiön jokaiseen osakekirjaan kiinnitettävä leimamerkki tai -merkit oli mitätöitävä, mutta aina ei ostettuja merkkejä vaivauduttu edes liimaamaan osakekirjaan (kuva 2) tai yhtiö ei antanut lainkaan ulos osakekirjoja: kokoarkki, iso nippu* 2. Joskus ostetut arvot eivät täsmänneet, joskus tehty osakeanti jätettiin viemättä kaupparekisteriin, myös vaikka merkkejä olisi ostettukin. Mutta leimamerkki ei aina ole etusivulla**. 1926 Pankkitarkastusvirasto huomautti Suomen Käsityöläis-Osakepankille, että se oli ottanut vakuuksiensa joukkoon kuuden asuntoyhtiön osakekirjoja, joita ei oltu varustettu vaadituin leimamerkein. Esimerkkejä osakeantileimaveron tuotosta valtiolle: 1926 15.218.803 mk, 1927 31.939.295 mk, 1928 51.334.775 mk (1928 koko leimavero 291 Mmk).

*Kuvan nipussa on käyttämättömiä OA-merkkejä 2.070 nmk:n (348 €) edestä. Kahdessa tapauksessa marginaaleihin on kirjoitettu Hanasaaren Telakka Oy sekä Uudenmaan Puu Oy, mutta jotkut merkit voivat olla keräilijän postista kokoelmaansa ostamia.
**Aina leimamerkkiä ei tarvinnut kiinnittää osakekirjaan. Kun Hämeenlinnan Verkatehdas Oy 1956 jakoi Korvausosakkeiden Hallintoyhteisöltä takaisinlunastamiaan osakkeita omistajilleen rahasto-osakkeina, jo kertaalleen emitoiduista osakkeista ei leimaveroa maksettu. Mutta pienestä (1,9 %) tasoituserästä, joka otettiin yhtiön rahastoista, piti maksaa 6 %. Ko. leimamerkit kiinnitettiin yhtiökokouspöytäkirjaan, joka esitettiin kaupunginviskaalille.

Tyypillinen veroprosentti oli 2 % osakepääomasta (tarkemmin sanottuna: merkintähinnasta) perustettaessa ja uusmerkinnöissä, mutta rahastoanneissa 6 %. Täydellinen PDF-taulukko verokantojen prosenteista sekä selittävä hallituksen esitys 1937 (PDF).* Lisäksi oli verovapaitakin (2, 3) jaksoja (esim. maksulliset korotukset ja perustamiset ilmoitettu 1.6.1956–31.5.1959). Viimeisin leimaverolaki (OA) annettiin 6.8.1943 (no. 662/1943, muutettu), ks. §§ 33–44. Yhtiö itse ei aina maksanut leimaveroa, sillä antiehtojen mukaan se saattoi olla osakkeen merkitsijän velvollisuus (ks. tosite, 2). Leimavero vaikeutti kuitenkin yritysten pääomanhankintaa ja oman pääoman inflaatiokorjausta ja mm. siksi OA-leimaveron kannosta luovuttiin 2.5.1966 alkaen (laki 230, 6.4.1966), mutta vasta v. 1968 lopulla osakepääoman leimavero kumottiin (laki 747, 31.12.1968). Ruotsissa osakeantileimavero (2 %) palautettiin 1984–94. On ilmeistä, että tässä v. 1968 päivätyssä osakekirjassa yhtiö on erehdyksessä käyttänyt ja 1969 ostanut OA-leimamerkkejä. Merkintähinta oli 250 mk, josta 2 % on 5 mk. Postitoimipaikalla oli ollut (ja myyty) OA-merkkejä ja kuittilomakkeita vielä kesällä 1969.

*Lisäksi (laki 270/21 § 3): Kun ulkomaalainen osti suomalaiselta osakkeen ja se kirjattiin osakasluetteloon piti maksaa leimaveroa 10 % na.:sta. Ei ollut kauan voimassa. 1922–29 ulkomaalaisen leimavero oli kaksinkertainen.

Jos osakkeen nimellisarvon korotus (miltei poikkeuksetta rahastoannissa) tapahtui leimaamalla uusi nimellisarvo olemassa olevaan osakekirjaan, eikä uusia annettu, korotusta vastaava osakkeen leimavero piti maksaa kiinnittämällä yhtiön toimesta vanhaan osakekirjaan lisää leimamerkkejä. Lisäleimaveroja voi olla useitakin rahastoanteja varten, kuten näissä osakekirjoissa: 1, 2, 3.  Tässä uusmerkintä yhdistettynä jo leimattujen osakekirjojen vaihtoon.

Jos uusi osakekirja oli annettu vaihdossa toiseen, jo leimattuun kuoletettuun osakekirjaan, ei uutta leimaveroa kuulunut maksaa (6 §). Tämä koskee myös litteran vaihtoa. Tilanne oli vastaava, jos vanha osakekirja oli annettu ennen 1.1.1916, tai jos osake oli valtion/kunnan omistama. Näissä tapauksissa osakekirjaan tehtiin, alkuvuosia lukuun ottamatta, asiasta merkintä. Lain 413/1929 (70 §, HE 26/1929 II) mukaan tuli myös mahdolliseksi hakemuksesta suorittaa yhteensä yli 5.000 mk:n leimavero rahassa lääninkassaan. Kuvat: 1, 2. Leimamerkkejä sai ostaa postikonttoreista, mutta osakeantimerkit oli tilaustuote. Osakkeiden omistuksen siirtoleimaveroa ei tässä artikkelissa käsitellä; esimerkkejä lomakkeista: 1, 2, 3 (Ruotsi).

Tämän artikkelin tiedot merkeistä pohjautuu B.-E. Saarisen (BES) teokseen Suomen ja Ahvenanmaan leimamerkit ja leimapaperit – erikoisluettelo 1998. LaPe:n postimerkkien erikoisluettelossa 2011 alkaen osakeantileimamerkitkin ovat mukana. LaPe:n hinnat ovat usein alhaisempia kuin BES:n. Vanhojen osakekirjojen keräily (skripofilia) on oma harrastuksensa. Lue siitä lisää Osakekirjakeräilijät ry:n sivuilta. Pörssitiedon luettelo ja kuvia keräilyosakekirjoista löytyy täältä. Irrallisia käytettyjä osakeantimerkkejä näkee harvoin. Leimamerkkien poistaminen keräilyosakekirjasta pilaa kohteen, ainakin osittain.


AIKA ENNEN 1916
Leimavero (stämpelskatt) oli aikoinaan valtion tärkeä tulolähde. Vero perittiin viranomaisten päätöksistä, jotka tarvittiin erilaisten lupien saamiseksi, sekä käsittelystä. Ruotsissa leimavero otettiin käyttöön 1660 ja Suomessa käytäntö jatkui entisenkaltaisena Venäjän vallan aikana. Silloin veromuoto oli niin tärkeä, että Suomen leimakonttorilla oli oma kirjapainonsa. Sen tuotantotoiminta oli kuitenkin aina ulkoistettu. 1923 paino siirrettiin Suomen Pankille. Itse konttori lakkautettiin per 1.6.1949. Pitkään käytettiin vain ns. leimattuja papereita, arkkeja, joiden reunoihin oli valmiiksi painettu arvomerkintöjä leimaveron eri määrillä, taikka (ennen 1865) käsileimoja ja värittömiä koholeimoja. Suomessa otettiin 1865 leimapaperien rinnalla käyttöön irrallisia leimamerkkejä (stämpelmärke). 1.12.1991 (L 1299/91) yli 100 mk:n leimamerkit menettivät käypäisyytensä. Kaikkien leimamerkkien myynnistä luovuttiin 31.12.1993 ja käytöstä 28.2.1994 (L 1080/93 § 69). Itse leimavero on nykyään korvattu esim. osakkeiden varainsiirtoverolla kaupoissa. Ahvenanmaalla oli myös omia sisäisiä yleisleimamerkkejä, mutta valtakunnallisissa asioissa niitä ei voinut käyttää.

Ennen 1916 osakeyhtiöiden perustamisesta tai osakepääoman korottamisesta ei peritty pääomasta riippuvaista (eikä muutakaan, kuin kaupparekisterimaksu) leimaveroa. Silti tunnetaan joitakin osakekirjoja (yleisimmät Torneå Ångsågs malli 1865 (kuva) ja Syvänniemi 25.11.1899 sekä Petäjäkangas, Sydfinska Kustångfartygs (malli 1881) ja 2 (kääre, vero 1 ‰), Tamfelt) ja Yhdyspankki, joissa on leimamerkit. Yleensä niistä on maksettu leimaveroa 1/1000 siksi, että ne on esitetty asiakirjoina tuomioistuimelle tai viranomaisille. Tämä verotuskäytäntö jatkui v. 1914 loppuun. Suomalainen leimamerkki voi esiintyä myös ulkomaisessa arvopaperissa. Yksityisten liikkeelle laskemista velkakirjoista ja obligaatioista perittiin sen sijaan vuoteen 1864 asti aina leimaveroa (esim. Vaasan Puuvilla; asiakirjan laaja erikoisesitys), sekä myös 1.1.1921–31.12.1968 (esim. 1929). – Lisätietoja näistä leimaverosta.


YLEISET (TAVALLISET) LEIMAMERKIT
Korotettujen osakepääomien ja uusien osakeyhtiöiden leimaverotus alkoi 1.1.1916 "sodan ajaksi" pörssin ylikuumentumisen vuoksi (asetus no. 89, 24.12.1915; ensimmäinen laki oli no. 270, 19.12.1921, HE 32. Vrt. Pääoma- ja kuponkiveroL 31.12.1917, Korko- ja osinkoveroL 28.12.1918,). Vuoden 1922 tammikuun viimeiseen viikkoon asti käytettiin tähän tarkoitukseen tavallisia leimamerkkejä. Niiden voimassaoloajasta. Kaikissa julkaisuissa vuoden 1928 julkaisuun asti esiintyy hammaste-eroja ja jokaisessa julkaisussa on nurinpäisiä vesileimoja. Alkuvuosia lukuun ottamatta 1935-malliset siniset pienet merkit painettiin (1962 asti) vesiliukoisella värillä. LUETTELO kaikista osakekirjoissa käytettyjen leimamerkkien nimellisarvoista. Osakekirjoissa kysymykseen tulee kaksi leimamerkkien yleisjulkaisua:

1895, 25 eri arvoa 0,05–10.000 mk (BES no. 99–123). Penniarvot keltaruskeita, markka-arvot sinisiä paitsi 10.000 mk punainen. Kaikki merkit saman kokoisia. Kuvat 1, 2, 3, 4, 5. Ks. myös OA-päällepainama 25 mk 1923.
1920, 25 eri arvoa 0,05–10.000 mk (BES no. 124–148). 0,05–5 mk pienikokoisia, 8 mk ja yli suurikokoisia. Penniarvot ruskeita, 1–50 mk sinisiä. 50 mk korkeampiakin arvoja esiintyy ilman päällepainamaa osakekirjoissa, vaikka ei pitäisi koska ne arvot ilmestyivät vasta samaan aikaan kuin vastaavat OA-merkit. PRH antoi erehdyksiä anteeksi (ko. osakekirja). Yksityiskohtainen taulukko. Leimakonttorin kirjeitä. Kuvat 1, 2, 3, 4. Ks. myös päällepainama 1922.


OSAKEANTIMERKIT (OA)
Tavallisia leimamerkkejä, joihin on lisäpainettu "Osakeanti Aktieemission" tai (vuodesta 1947 alkaen) "Osakeanti Aktieem.". Käytettiin vain osakekirjoissa, ja niissä oli pakko käyttää OA-merkkejä (väärä käyttö ja palautus). Eri pääjulkaisuja on viisi ja ainakin vanhan markan OA-päällepainetut merkit säilyttivät kaikki kelpoisuutensa rahanuudistukseen asti. Merkit painettiin (1923–) Suomen Pankin Setelipainossa. Virhepainamia ei tunneta. Näille leimamerkeille BES on antanut luettelossaan oman numerosarjan. Tavallisin arvo on 20 mk, koska osakkeiden nimellisarvot olivat pitkään yleisesti 1.000 mk ja liikkeellä oli yleensä yhden osakkeen kirjoja. Osakekirjakeräilijöillä ei juuri olekaan korkeita osakelitteroita. Osakekirjoissa näyttää käytetyn joskus tavallisia (yleisiä) leimamerkkejä: 1, 2, 3, 4, 5, 6. Tässä leimavero on määräysten vastaisesti maksettu veromerkillä, vaikka ao. ostokuitti on OA-leimamerkeistä. Tässä (näitä on kolme) osakekirjaan on taksanmukaisesti liimattu 1942 ilmestynyt 2 mk postimerkki; selitys täällä.

Vuoden 1948 OA-mallista BES on pystynyt hinnoittelemaan vain kolme arvoa. Viimeisestä OA-mallista Saarinen kirjoittaa: "On hyvin todennäköistä, että kaikkia arvoja ei käytetty ... Lyhyestä käyttöajasta johtuen moni arvo on todennäköisesti hyvin harvinainen. Tässä vaiheessa hinnoitteleminen ei ole mielekästä." Kaikki ilman hintaa eivät silti ole harvinaisia.

1922 A. 20 eri arvoa 0,20–2.000 mk (BES no. 1–18, ynnä 20 ja 25 p). Kuului käyttää 1.1.1922 alkaen. 0,20–5 mk pienikokoisia. Värit kuten 1920 ed. Yksityiskohtainen esitys. Ks. myös SMOP. Kuvat 1, 2, 3, 4, 5, 6.
B. Perusmerkki 1895-julkaisusta, 1 arvo 25 mk (BES no. 54), sininen. Kuva 1. Näkee mm. Vakuutusyhtiö Turvassa (päivätty 1.5.1928) ja Kupittaan Savessa (pävätty 1.7.1928). BES (jonka irtomerkki ei näytä olevan Turvasta) ja Harald Olander 1969 pitivät tätä merkkiä 1941 ilmestyneenä. Jukka Sarkki on 2008 kuitenkin osoittanut (PDF), että se ilmestyi viimeistään 1928. G. Kockin lisätutkimukset viittaavat siihen, että merkki kuuluu 1922-julkaisuun, vaikka myöhemmin ilmestyi myös uuden mallinen 25 mk (kuvat oik.).
Suomen leimakonttori toimitti 3.2.1923 postihallitukselle 1.000 kpl 25 mk merkkejä OA-päällepainettuina. Koska leimakonttori ei ollut vastaanottanut minkäänlaisia 25 mk leimamerkkejä lisää 4.1919 ja 12.1925 välisenä aikana, nuo 1.000 merkkiä on oltava mallia 1895. Tämä OA-päällepainatus on siis teetetty leimakonttorin varastossa jo olleisiin 25 mk merkkeihin (koko varasto oli 81.000 kpl 31.12.1922 ja 81.900 kpl 31.12.1926). 12.12.1925 setelipaino luovutti 10.000 ja 21.11.1927  36.000 uutta 25 mk OA-merkkiä leimakonttorille (jonka varastossa niiden pohjamerkit eivät olleet ensin olleet). 3.1.1927 leimakonttori toimitti postihallitukselle 10.000 kpl 25 mk OA-merkkejä.
TURVAn osakeanti 1928 oli rahastoanti 1:1.  4.000 uutta osaketta annettiin ja leimavero oli tilapäisesti 2 % (5 mk/osake). Jos esim. puolet uusista osakekirjoista olisi ollut viiden litteroina (1942 annissa yhtiö antoi kaiken kaikkiaan 301 viitosta ja 495 ykköstä), 25 mk leimamerkkejä olisi tarvittu 400 kpl. Koska yhtiö 1928 antoi kymppejäkin, on uskottavaa, että leimakonttorin 1923 postille toimittamasta erästä vanhanmallisia merkkejä oli Turvalle riittävästi jäljellä tätä harvoin käytettyä arvoa. Mainittakoon, että kun osakkeen nimellisarvo 1934 kaksinkertaistettiin antamatta uusia osakekirjoja, vuoden 1928 viitosiin liimattiin toinen 25 mk OA-leimamerkki, mutta nyt uutta pohjamallia 1920. (Vuoden 1915 viitosissa se on nyt ainoa merkki.)
1928, 18 eri arvoa 1–2.000 mk (BES no. 19–36). 1–50 mk ultramariini, 100–2.000 mk (eri koko ja painomenetelmä (kaiverre-syväpainoa, muut kirjapainoa)) ruskea (samoin 1935). Vesileima kruunu. Mallin 1922 penniarvoisten merkkien toimitukset jatkuivat. Valtioneuvoston päätös uuden merkkimallin vahvistamisesta. Päätelmiä toimitusajankohdasta. Kuvat (mallit 1928 tai 1935) 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10.
1935, 14 eri arvoa 0,40–2.000 mk (BES no. 37–50). 0,40 mk ruskea (saman näköinen kuin malli 1922), 1–50 mk sininen (paljon vivahteita, väri lisäksi vesiliukoinen). Muutoin merkkien ulkonäkö on entinen. 300 mk ilmestyi vasta 1948, mutta päällepainama ei silti olisi(?) mallia 1947. Uusi ruusuvesileima (malliin 1963 saakka) sekä muutamia arvonmuutoksia. Vesileima on vaikea selvittää irrallisissakin, ellei arvosta tai käyttövuodesta voi johtopäätöksiä tehdä, eikä se pienissä merkeissä ole edes täydellisenä.
1943, 1 arvo 5.000 mk (vastaa BES no. 72). Pohjamerkki kuten 1948, mutta OA-lisäpainama kuten 1935. Erikoisartikkeli. Kuva 1.
Tunnetaan Oy Kyro Ab:n 100 osakkeen osakekirjoissa vuodelta 1946, jotka G. Kock huomasi (vasta 2010). 27.6.1946 yhtiökokous päätti korottaa osakepääomaa 27:stä 35 Mmk:aan antamalla 8.000 uutta osaketta, jotka päivättiin 27.6.1946 (korotustoimenpiteet olivat siis etukäteen loppuun valmisteltuja). 5.7.1946 yhtiö maksoi Kyröskosken postitoimistoon OA-leimamerkeistä seuraavasti: 63 kpl à 7.000 mk, 163 kpl à 700 mk ja 70 kpl à 70 mk, eli 2 %. Merkkien arvot ei kuitissa eritellä. Uudet osakekirjat olivat 100, 10 ja 1 osakkeen litteroina ja kunkin osakkeen nimellisarvo 1.000 mk. Po. pohjamerkki on mallia, joka aikaisempien lähteiden mukaan ilmestyi vasta 1948. Päällepainama taas on vanhaa, vuoteen 1947 käytettyä mallia.
Kysymys on osakeannista, jossa merkintähinta oli 3.500 mk osakkeelta. Oy Kyro Ab suoritti vuonna 1946 II omaisuudenluovutusveronsa luovuttamalla lain 1124/44 18 § mukaisesti muiden yhtiöiden osakkeita, ei omia. Kyro rahoitti nämä osakehankintansa panostuksessa mukana olleille omistajilleen suunnatulla osakeannilla. Annin ehdot. Sittemmin samanlainen 5.000 mk leimamerkki on löydetty myös mm. Peltiteos Oy:n 1.11.1943 päivätyssä osakekirjassa liittyen osakkeen nimellisarvon korottamiseen 3.12.1945(?) rahastoannilla 1.000 mk:lla, sekä tamperelaisen As. Oy Puistolinnan käyvässä osakekirjassa, joka on päivätty 16.6.1950, liittyen nimellisarvon maksulliseen korotukseen (pvm. tuntematon). Samoin turkulaisen Slottsgatan 79:n korotus 1951.
1947 (antivuosi saattaa olla 1949), 11 eri arvoa 1–100 mk (BES no. 55–64 +2 mk). Pohjamerkit (100 mk iso) kuten 1935, mutta ruotsinkielinen lisäpainama "Aktieem." ja suurempi kirjasinkoko. Tämän tyypin 100 mk ei ole yhtä tavallinen kuin edellinen. Tässä sarjassa on myös 2 mk OA-leimamerkki, joka puuttuu Saarisen luettelosta. Mallin 1947 sinisiä pikkuarvoja käytettiin täydentämään 1948-julkaisua (vrt. julkaisujen arvot) vielä 1962. Kuvat 1, 2, 3, 4, 5.
1948, 10 eri arvoa 100–25.000 mk (BES no. 65–74). Vrt. 1943. Kaiverre-syväpainettuja. Kaikki arvot erivärisiä, mutta samannäköisiä ja -kokoisia. Kuvat 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9.
1962 Pienet perusmerkit 1–50 mk (9 eri arvoa) mallia 1947 painettiin vuonna 1962 ilman "markkaa mark" -tekstiä (kuva) tulevan rahanuudistuksen vuoksi. Ei toistaiseksi tunneta osakeanti-lisäpainamalla, eikä siten osakekirjoissa.
1963, 21 eri arvoa 0,01–250 mk (BES no. 75–95, mutta ks. luetteloa; 5 mk merkin väri on ruskeanharmaa t. sepia). Kaikki arvot erivärisiä, pennimerkit pienikokoisia, markka-arvoissa kaksi ulkonäkötyyppiä, A ja B. Vanhan markan leimamerkit säilyttivät käypäisyytensä 31.12.1962 jälkeenkin (L 277/62 § 4), mutta sekakäyttöä saman annin samassa osakekirjassa ei tunneta. (Ks. myös VNP 557/62 § 2 koskien osakekirjojen merkitsemistä.) Kuvat 1, 2, 3, 4, 5, 6.


ARVOPAPERILEIMAUS 1946
Kaikissa ennen vuotta 1946 annetuissa osakekirjoissa, jotka olivat silloin voimassa, pitää olla punainen leimausmerkki. Se on tarkastusmerkki, koska mitään veroa ei kannettu. Tämä arvopaperileimaus on seikkaperäisesti selostettu erillisessä artikkelissani. Valtiolle menetetyistä osakkeista ei maksettu uutta osakeantileimaveroa (§ 68).


ULKOMAINEN LEIMAVERO
Ulkomailla esiintyy leimapaperin ja leimamerkin välimuotoa: "leimamerkki", joka painettiin suoraan asiakkaan asiakirjaan, kuten osakekirjaan. Esimerkit Ruotsista ja Ranskasta. Tämäntyyppisiä leimoja saattaa löytää myös suomalaisista osakekirjoista, jotka ovat olleet kaupan kohteena ulkomailla, kuten tässä Suomen Sokerin osakekirjassa (Alankomaat). Esimerkki Saksasta. Tämän kuvan Finska Sågbladsfabrikin osakekirjassa on ruotsalainen liimattu leimamerkki kaupan tai viranomaiskäsittelyn vuoksi. Samoin Borgå-Kervo Jernvägin (1872, Tanska) ja Stockmannin obligaatiossa.


ARTIKKELEITA
G. Kock. Ennestään tuntematon leimamerkki 1943. Suomen Postimerkkilehti 6/2010, s. 18.
G. Kock. Osakeantileimamerkit mallia 1920/22. Suomen Postimerkkilehti 2/2010, s. 13.
B.-E. Saarinen. Osakeanti-Aktieemission. Abophil 6/1997, s. 12.
J. Sarkki. Erikoisleimamerkit. Abophil 3/1992 (ei 1991 kuten BES:ssä), s. 136.

* * * * *
Postimerkkiliikkeiden osakekirjoja.  Majlund, Salli sekä muita artikkeleita väärenteistä ja aitouttajista.
Yhteystietoja.  Tämän sivun osoite on: www.filatelia.fi/articles/leimamerkki.html

1895

1895

1895

1920

1920

1920

1922

1922

1922

1922

1922

1922

1922

1928

1928

1935

1935?

1935

1943

1948

1947

1947

1948

1948

(1962)

1963

1963 A

1963 B